sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Vielä hengissä

1990- luvun taitteessa asuimme perheeni kanssa Kiukkaansaaressa, jonne oli kesällä liikuttava veneellä ja talvella jäätietä pitkin. Rospuuttokelejä varten meillä oli hydrokopteri. Noin 100 hehtaarin saaressa ei tuolloin asunut muita. 
   Ennen meitä saaristotilalla asui perhe, vanha pariskunta ja heidän keski-ikäinen poikansa. Olivat tehneet uuden vuolukiviuunin, jossa oli kaksoispellit, ettei lämpö karkaisi harakoille, kun pellit sulkee. Eräänä iltana tullessaan kansalaisopiston piiristä perheen poika löysi vanhempansa häkään kuolleena. Tapauksen jälkeen poika porasi uunipelteihin  kaksoisreiät. Jokunen vuosi tuon tapahtuman jälkeen poika sai sairaskohtauksen ja hukkui läheiseen matalaan lahteen. Ostimme saaritilan, asuimme saaressa kolmisen vuotta, kunnes myimme tilan eläkkeellä olevalle lentokapteenille ja muutimme Perniöön. Lentokapteeni osti myös hydrokopterin. Eräänä syyspäivänä, kun salmi oli saanut jääpeitteen, hän yritti venettä edellään työntämällä päästä saaren. Ylitys jäi yritykseksi.  Hän hukkui. Hydrokopteri oli käyttämättömänä venevajassa. Me selvisimme saaresta ja olemme hengissä, vielä.


Ensimmäisessä kuvassa taustalla näkyy saaritila. Toisessa kuvassa on vanha riihirakennus ja takana peltinen venevaja. 



2 kommenttia:

  1. Happireiät ovat aina tarpeellisia, kirjoittaminen on mainio tapa saada happea.

    VastaaPoista
  2. Näin on.

    Täältä sulivat lumet, joten on varsin synkkiä päiviä. Tosin juuri nyt aurinko nousee Ruissalon takaa, näkyy meidän olohuoneen ikkunaan, johon näkyy myös juuri nyt kun Finnlinesin laivaa lastataan. Lähtee puolen tunnin kuluttua kohti Ruotsia.
    Markku

    VastaaPoista